Blood & tears

Juuuh... lorahti sitten tänään töissä vähän enemmän pönttöön kuin mitä oli tarkoitus. Verta tuli suht kompaktina kasana, vaikkei muuten vuotanut. Odottelin tunnin ja kävin uudestaan, sama juttu. Soitin neuvolan hoitajalle, joka kehoitti tarkkailemaan tilannetta, tai soittamaan Kätilöopiston päivystykseen varmuuden vuoksi. No tuumasta toimeen, istuin siellä käytävällä jo tunnin kuluttua. Perseeseen ammuttu nuori naislääkäri tutki sisälmykset ja katsoi ultralla; ei nähnyt mitään poikkeavaa. Ei kuulemma tässä vaiheessa, rv 5+4, vielä näkisikään vaikka siellä olisikin alkio. Joten +/-.

Otettiin nyt sitten HCG- verikoe, eli testataan raskaushormoonin taso. Uusintakoe sitten maanantaiaamuna, ja soittavat keskiviikkona (VASTA!!) että mikä on tuomio, onko taso laskenut vaiko noussut.

Mä tiedän että tää meni kesken :( Mulla tulee enemmän verta kuin menkoissa. Joka kerran kun käyn vessassa niin plumpsahtelee :( Nyt vituttaa suunnattomasti, että olin edes vähänkin kettuuntunut tästä raskautumisen ajankohdasta; toivoinko mä nyt sitten tätä vai?! En todellakaan, argh. Aki lähti sinne mökille, patistin sen menemään. Jos se olis ollut tässä mun kanssa kokoajan kyselemässä vointia ja fiiliksiä, olisin luultavasti syyllistynyt jossain vaiheessa viikonloppua henkirikokseen, kohdetta en kerro. Joten olkoot siellä, saapi selvitellä omia ajatuksiaankin ihan rauhassa - tosin pitelee varpaita ristissä eikä usko ennen keskiviikkoa tätä tuomiota. Mulla vaan on fiilis, ankea fiilis.

Lohturuokana pizza ja coca colaa. Ei kai tässä voi muuta kuin odottaa, ja keksiä itselleen tekemistä, jotta ajatukset eivät pyörisi otsan ympärillä ja pää räjähdä.

Vitun hyvää viikonloppua tosiaan..